Yllättävä alkuvuosi 2019

Viime vuosi oli kirjoituksellisesti vähän mitä sattuu. Sain ihan sietämättömän paljon hylsyjä ja päätin neuloa villapaitoja, koska en selvästi osaa enää kirjoittaa. Sitten vuosi 2019 päätti yllättää. Tammikuussa saimme työparini kanssa hyviä uutisia: yhdessä puuhaamamme lastenkirja löysi paikkansa Myllylahden syksyn kustannusohjelmasta. Oho, minulta siis ilmestyy tänä vuonna kirja! Pääsen avaamaan tekijänkappalepakettia, hypistelemään uutta kirjaa, pelkäämään mahdollisia arvioita ja toivomaan, että kirja löytää lukijansa.

Tämä lastenkirja-asia aiheutti tietenkin paljon iloa ja ihan vähän huvitusta. Lautturin, Marrasöiden ja Pikimusta, sysipimeän jälkeen olen aina välillä pohdiskellut, miksi kirjoittamiseni on sellaista, etten saa sitä mihinkään lokeroon. Edelliset kolme kirjaa ovat kaikki eri kohderyhmille ja nyt tämä tuleva joutuu taas kirjaston hyllyssä erilleen muista kirjalapsista. Välillä ahdistaa se, ettei löydä lokeroa, jossa kirjoittaminen olisi jotenkin helppoa ja itsestäänselvää. Kun aloitan tekstin, en tiedä mitä siitä tulee, kenelle kerron tarinaa. Toisaalta se antaa ihan hirvittävästi vapauksia. Ei tarvitse miettiä, voiko kirjoittaa tietyllä tavalla. Sanat hakevat oman paikkansa ja löytävät lukijan tai eivät löydä.

Usein eivät löydä. Olen parin viime vuoden aikana vääntänyt kahden käsikirjoituksen kanssa, eikä niistä kumpikaan ole oikein löytänyt muotoaan. Toinen oli ensin nuortenkirja ja nyt uudelleenkirjoittamisen, kriiseilyn ja pähkäilyn (sekä muutaman arvokkaan koelukijakommentin) jälkeen olen ymmärtänyt, ettei L ole nuortenkirja. En tiedä, miksi olen ymmärtänyt sen vasta nyt, kaksi vuotta sen jälkeen kun käsikirjoituksen ensimmäinen versio tuli valmiiksi. En ole tippaakaan kärsivällinen ihminen, joten pidän saavutuksena sitä, että kaikesta huolimatta uskon tekstiin edelleen, vaikka olen kopuroinut sen kanssa kerta toisensa jälkeen. Olen ottanut tavoitteeksi saada uuden version valmiiksi kevään aikana. Katsotaan miten käy.

Mutta ei ollut tarkoitus kuulostaa masentavalta. Tämä vuosi on alkanut ihan huippuhyvin eikä pelkästään omalta osaltani, vaan hyviä uutisia ovat saaneet myös kirjoittajakaverini, tänä ja ensi vuonna ilmestyy useampikin koelukemani kirja, mistä olen innoissani. Leipätöissäkin on tulossa tänä vuonna ihan superhieno juttu, josta kerron myöhemmin lisää: projekti, jossa on ollut paljon tekijöitä ja taitajia, ja jossa pääsin tekemään ihan uusia ja tosi inspiroivia juttuja.

Nyt kun vielä loppuisi tämä harmaa tiskirätti-ilma, niin olisi aika hienoa!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *