Apurahavapaa Kirjailijaelämää

Emma Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja

* Kirja saatu kirjailijalta

Toukokuun alussa oli ystäväni Emma Luoman esikoisromaanin Vain huonoja vaihtoehtoja julkkarit Tampereella. Olin julkkarireissun aikana vähän kipeä ja pörröinen, mutta julkkarit ovat aina ihania. Varsinkin esikoisromaanien julkkarit. Olin lukenut VHV:n aikaisemminkin raakaversiona, mutta julkkareista mukaani lähtenyt kappale pääsi lukuun heti, ja onneksi Emman teksti on sellaista, että se todellakin kestää useamman lukukerran. Tempauduin tarinan mukaan ihan todella ja luin kirjan yhdessä iltapäivässä. Hyvä Emma! Vain huonoja vaihtoehtoja on loistava!

VHV kertoo Junitasta, joka on valmistunut lääkäriksi ja palaa kotikaupunkiinsa, ”Himmelikaupunkiin” työskentelemään paikallisessa terveyskeskuksessa. Kotikaupunkiin paluulle on myös muita syitä, veli Jeromias kaipaa apua toipuessaan onnettomuudesta ja opetellessaan uutta elämää pyörätuolissa. Juni tuntuu myös pakenevan ex-poikaystäväänsä, josta kirjan edetessä paljastuu ikäviä luonteenpiirteitä. Elämä veljen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta onneksi Juni tutustuu terveyskeskuksessa uusiin kollegoihinsa ja saa lämmiteltyä vanhaa ystävyyssuhdetta. Kaupungissa tapahtuu kuitenkin kaikkea omituista ja henkirikosten jäljet johtavat kiusallisesti Jeroon.

Kirja on varsi herkullinen yhdistelmä lääkäriromaania, chicklittiä ja dekkaria. Näin äkkisältään lueteltuna genrefuusio voi tuntua sekavalta, mutta VHV oikeasti onnistuu tiivistämään genreistä olennaisimmat niin, että lopputulos on todella onnistunut. Kirja on sellainen, ettei sitä malta päästää käsistään, eikä tämä oikeasti ole mainos, vaan ihan vilpitön mielipide. Olen muistaakseni muutamaankin otteeseen houkutellut, että tarinalle voisi kirjoittaa vaikka jatkoakin. Tai ainakin jotain muutakin lääkärimaailmaan sijoittuvaa.

Minä pidän kirjoissa siitä, kun pääsen kurkistamaan maailmaan, josta en tiedä yhtään mitään. Lääkärimaailma on sellainen. Tässä tapauksessa kirjailija tietää, mistä kirjoittaa, ja se välittyy tarinassa lukijalle. Asioita ei selitetä puhki ei-lääketieteeseen perehtyneelle lukijalle, vaan mystiikka säilyy. Sanon mystiikka, koska ainakin itselleni lääketiedemaailman terminologia on salatiedettä. Ja hyvä niin. En varsinaisesti pidä siitä, jos juttuja selitetään liikaa auki. VHV:ssä tämä toimii ja terveyskeskusmaailma näyttäytyy huumorilla hyöstettynä, kaaottisena, ankarana. Dekkarihenkinen murhajuoni on upotettu tarinaan, eikä romantiikkaakaan ole liikaa. En osaa sanoa, mistä chicklitt-vivahteet tarinaan tulevat, mutta VHV ei kaikesta huolimatta ole mitään kepeää hömppää, vaan kirja, jossa on myös syvällisempi pohjavire.

Lukekaa!

Minä aloitin tänään kirjoitusvapaan, hoidin aamulla vähän asioita ja editoin sitten pari tuntia matchalatten kanssa. Matchalatte kuulostaa hirveän hipsteriltä, mutta se on hyvä kirjoitusjuoma. Lisään omaani vähän kuusenkerkkää, iKaffea ja mct-öljyä (taivas tietää miksi, ostin sitä joskus, enkä keksi muutakaan käyttöä) ja hurautan tehosekoittimella vaahdoksi. Matchateetä kai pitäisi sekoittaa jollain hienolla bambuvispilällä, mutta en ole päässyt vielä siihen saakka.

2 thoughts on “Emma Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja”

  1. Ihana kuulla, että tykkäsit edelleen. <3

    Mahtavaa kirjoitusvapaata! 🙂 Tuo machalattesi kuulostaa hyvältä, pitäisi varmaan itsekin kokeilla (tosin ilman kuusenkerkkää ja mct-öljyä).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *