Apurahavapaa Kirjailijaelämää

Sadetta, kirjoittamista ja naisia

Ihan huomaamatta kesäkuu vieri ohitse ja alkoi heinäkuu. Olen ollut reilun kuukauden kotona kirjoittamassa ja olen hurjan onnellinen ihan vain kirjoittamisesta, siitä, että olen saanut aikaiseksi jotakin ja erityisesti siitä, että on ollut kivaa ja palkitsevaa saada aikaiseksi jotakin. Olen pysynyt suunnilleen suunnitelmassani mitä tulee kirjoittamiseen, vaikka jatkuvasti tietysti ajattelen, että pitäisi tehdä enemmän. Yritän kuitenkin ajatella, että tämä riittää aivan hyvin.

Lintukäsikirjoitus on hovilukijalla kommentoitavana ja odotan pelonsekaisella jännityksellä, millaisen vastaanoton se saa. Käsikirjoitus on parin kuluneen vuoden aikana käynyt läpi sellaisen mylläkän, että alkuperäisestä versiosta on lopulta kasvanut jotakin ihan uutta, vaikka tarinan alkuperäinen ydin on edelleen olemassa ja vieläpä aika samanlaisena kuin ihan ensimmäisessä versiossa. Joka oli muuten novelli. Se, että käsikirjoitus kasvaa muutaman sivun novellista melkein 70 000 sanan tekstiksi on iso prosessi. Pakko kuitenkin sanoa, että novellina käsikirjoitus oli surkea, enemmänkin romaanin synopsis kuin novelli. Olen ajatellut, ettei minun ehkä kannata yrittää kirjoittaa novelleja, koska ne vain jollain tavalla ovat keskeneräisiä romaaneja.

Pääsin viimein näkemään Ilon Millin ja pelon Möllin kuvituksen, ja voi että, kun siitä on tulossa hieno. Kaisu on tehnyt kuvituksen kanssa upeaa työtä ja laittanut siihen niin paljon aikaa ja vaivaa, etten voi edes käsittää. En malttaisi odottaa lokakuuta ja sitä, että saan kirjan viimein käsiini. Kyläkirjan julkaisu siirtyi jonnekin syksylle, mutta se tulee kun on tullakseen ja joka tapauksessa omat tekstini ovat valmiit ja seuraavaksi pääsen toivottavasti lukemaan taittajan tekemää versiota, mikä on ihan erilaista ja huomattavasti motivoivampaa kuin lukea kerta toisensa jälkeen kuivan näköistä tekstiä tietokoneen ruudulta.

Ja sitten se, että otsikko mainitsee naisista. Kävi nimittäin niin, että minulla oli tälle kesälle muitakin suunnitelmia, mutta jotain tapahtui ja kirjoittajaelämääni ilmestyi kuusi naista. Naiset tuntuvat olevan parin kuluneen vuoden teema, koska olin ensin töiden puolesta mukana näyttelytyöryhmässä, jossa teimme Turun linnaan näyttelyä 1600-luvun naisista (ja minun pitäisi kertoa siitäkin, koska projekti oli älyttömän mielenkiintoinen, mutta en ole millään ehtinyt ajatella asiaa enää). Nämä kuusi naista eivät kuitenkaan liity Muutama sananen naisista -näyttelyyn, vaan ihan toiseen asiaan ja haluaisin kauheasti kertoa heistä enemmän, mutta en vielä voi, koska he lymyilevät ja ovat salaperäisiä. Mutta olen heidän kanssaan kiinnostavalla kirjallisella reissulla, joka toivottavasti johtaa joskus johonkin.

Ja hei! Ulkona sataa! Mikä ihana syy istua sisällä (heinäkuussa) ja kirjoittaa kirjoja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *