Retkeily

Turpoonjoella

Liesjärveltä lähtiessä joki virtaa matalana ja sammaleisten kivien reunustamana sankan kuusikon läpi.

Heinäkuu oli loputonta aurinkoa, pitkiä aamuja teekupin ja käsikirjoitusten parissa, metsärämpimistä koiranpennun kanssa, ja yksi aloitettu villapaita, joka on edennyt Downton Abbeytä katsellessa. Heinäkuun kuuminpana viikonloppuna kävin kummitytön kanssa melomassa Turpoonjoen Liesjärveltä Kuivajärvelle. En tullut laittaneeksi mitään aplikaatiota tallentamaan reittiä, mutta joki on merkitty karttaan 10km pituiseksi ja sen lisäksi meloimme muutaman kilometrin järvellä, eli arvelisin reitin kokonaispituudeksi ehkä 13-14km. Saimme kulutettua joella liki 6 tuntia aikaa, mutta vauhtimme olikin hidas ihan tarkoituksella, koska mikään ei ole niin ihanaa kuin fiilistellä ohitse lipuvia maisemia ja kuunnella veden solinaa.

Olen käynyt melomassa samaisen jokipätkän kerran aikaisemminkin. Olen melonut monta vuotta, mutta olen aika paikkauskollinen meloja, enkä yleensä viitsi raahata kajakkia lähiseutuja kauemmaksi. Niinpä kokemusta erilaisista melontareiteistä ei ole hirveästi päässyt kertymään. Turpoonjoki on siitä kiva melottava, että suhteellisen lyhyeen pätkään mahtuu aivan toisistaan erilaisia maisemia, ihanaa korpea ja mustaa vettä, umpipöheikköä ja pienen ojan kokoiseksi muuttuva joenuoma, lammas- ja lehmälaidunta, Portaan kylän kulttuurimaisemaa, pieniä melottavia koskia sekä muutama kannettava koski, sekä kesämökkirantoja ja lähempänä Kuivajärveä leveäksi ja syväksi muuttuva uoma. Heinäkuussa vesi oli tosi vähissä, joten reissun alkupuoli meni kivikossa kajakin kanssa taistellessa. Keväällä joessa lienee enemmän vettä, mikä helpottaa melomista huomattavasti, kun ei ole jumissa jokaisessa vähän matalammassa paikassa.

Melominen on mainiota vastapainoa paikallaanpysymiselle ja kirjoittamistyölle. Joen uomassa asiat selkeytyvät ja sanat löytävät paikkansa, vaikka niitä ei aktiivisesti edes ajattelisi. En tiedä, minne paarmat olivat joutuneet, sillä meitä kiusasi vain muutama. Sen sijaan joessa kukkivat lumpeet olivat hurmaavia, ja sudenkorennot kävivät välillä lepuuttamassa siipiään kajakin kannella. Kaislikon läpi meloessa syli oli täynnä pieniä vihreitä kirvoja, mutta muuten saimme meloa häiriöttä, ellei telkkiä, sinisorsia ja haikaraa lasketa. Vinkkinä: jos on suuntaamassa Turpoonjoelle melomaan, kannattaa ottaa vähän käteistä mukaan, sillä joen rannassa asuvan perheen lapset ovat keksineet perustaa pienen kioskin laiturilla, ja istuskelevat odottamassa ohitse kulkevia melojia. Meillä käteinen oli jäänyt matkasta pois ja harmitti, sillä kylmä kokis olisi todella maistunut.

Välillä joen uoma muuttuu todella kapeaksi ja meloja joutuu luovimaan tiensä kaislikon läpi.

Tässä siis kesäretkivinkki: menkää melomaan! Kajakkia ei tarvitse hankkia omaksi, vaan sellaisia saa myös vuokrattua. Turun suunnalla kajakki- ja kanoottivuokraamoita löytyy Aurajoen läheisyydestä ja ainakin tuolla Liesjärven suunnalla saa niin ikään vuokrattua kajakin tai kanootin (itse suosin kajakkia, vaikka olen ymmärtänyt, että koiranpennun kanssa vesillä liikkuminen olisi kanootin kanssa huomattavasti helpompaa. Ainakin sitten kun pentu kasvaa niin, etten saa sitä enää survottua mukaani kajakin kapeaan istuinaukkoon). Turpoonjoen melomisesta löytyy tätä asiantuntevammat kirjoitukset tästä blogista, sekä Retkipaikasta.

Bää, sanoi lammas, kun retkeilijä meloi ohi.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *