Retkeily

Koiran kanssa Nauvon Kaasivuorella

Koska elokuun säätiedot näyttivät alkukuusta lähestulkoon pelkkää vesisadetta (mikä on apurahavapaan ja kirjoittamisen suhteen erityisen hyvä asia) pakkasin erään poikkeuksellisen aurinkoisen päivän aamuna itseni, koiran ja eväät autoon ja ajoin Nauvoon katselemaan saaristoa.

Minä pidän saaristosta. Olen joskus ajatellut, että saaristossa on sellaista tietynlaista proosallista kauneutta, jota on kiehtovaa yrittää sanallistaa ja laittaa sivuille, kirjoitusmerkeiksi kansien väliin. Minä nautin kirjoittaa luonnosta, koska ympäröivään maisemaan liittyvä tunnelataus on poikkeuksetta jotenkin suuri. En tiedä, haluaisinko asua saaristossa, sillä sen, ja muutaman muun minulle tärkeän paikan kauneus, on jotakin sellaista, jonka pelkään arkipäiväistyvän, jos sitä katselisi joka päivä. Vaikka enpä tiedä, pysyvän kauneuden katoavaisuus kertoo vain siitä, että itse unohtaa nähdä asioissa kauneutta, jos sitä on niissä joskus aikaisemmin kuitenkin ollut.

Kaasivuori ei ollut minulle ennalta tuttu paikka, vaan bongasin sen Retkipaikka -sivustolta, kun etsin itselleni päiväretkikohteeksi jotakin paikkaa, jonne ajaisi Turusta kohtuullisessa ajassa, ja jossa mieluusti olisi kalliota, merta ja hyvät näköalat. Parkkipaikalta oli kohtuullisen vaikeaa löytää oikea polku, ja kiipesimme ensin väärään suuntaan jonkinlaisen pelottavan puisen hyppyrimäen ohi, kunnes tajusin, että varsinainen reitti lähtikin aivan päinvastaisesta suunnasta Nauvon suuntaan johtavan Saaristotien toiselta puolelta. Koira on aina innoissaan metsäretkillä, joten sitä tuskin haittasi ylimääräinen harhailu.

Kaasivuoren reitti oli helppo, eikä kiipeäminen vuoren laelle ollut mitenkään mahdoton. Ylhäällä maisemat sen sijaan olivat mahtavat ja vuoren huipulta näkyi Turkuun saakka. Istuimme koiran kanssa syömään eväitä ja katselimme kun purjeveneet seilasivat kaukana alhaalla ja katosivat vihreiden saarten väliin.

Saaristoon liittyen: Marrasöistä tulee äänikirja! Minusta se on aika siistiä.

Nauvossa käynti muistutti taas siitä, että kodin läheltäkin löytyy hienoja paikkoja, ei tarvitse aina matkustaa ulkomaille (vaikka sekin on usein kivaa, mieltä avartavaa ja inspiroivaa). Haluaisin koluta vielä enemmänkin pieniä saaria ja toki myös sisämaan luontokohteita. Ainakin sen, mitä kirjoittamiseltani ehdin. Nyt elokuussa olen kirinyt työn alla olevan projektin kanssa niin, että olen onnistunut nipinnapin pysymään sanamäärätavoitteessani, eli olen oikeasti saanut aikaiseksi jotakin, mikä on rohkaisevaa. Viime vuoden hylsyputki ja muut epäonnistumiset saivat hetkellisesti lannistumaan, mutta onneksi olen aika impulsiivinen, eli kaikki on hetkellistä, myös epätoivo.

Tiivistettynä: menkää Kaasivuorelle, ottakaa mukaan hyvät eväät ja tsekatkaa reittikartta ellette halua harhailla väärään suuntaan ennen oikean polun löytymistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *