Esiintymiset Ilon Milli ja pelon Mölli Kirjailijaelämää

Milli ja Mölli, syksy ja muuta

Kuva: Kaisu Sandberg

 

Kivoja asioita: se, kun hakee postista laatikollisen painotuoreen kirjan hyvältä tuoksuvia tekijänkappaleita, jotka ovat täydellisen kauniita ja juuri sellaisia, joiksi ne on mielessään kuvitellut.

Ilon Millin ja pelon Möllin virallinen ilmestymispäivä on 31.10. mutta sitä löytyy jo ainakin Helsingin kirjamessuilta, jossa olemme kirjan kuvittaneen Kaisu Sandbergin kanssa paikalla sunnuntaina. Toivon ihan kauheasti, että kirja löytää lukijansa ja päätyy ehkä jopa jonkun kirjakaupankin hyllyyn ihailtavaksi. Kirja on minulle ihan ihkaensimmäinen kurkistus lastenkirjallisuuden maailmaan, joten en yhtään tiedä, mitä osaisin odottaa sen vastaanotolta. Toivottavasti lukijat tykkäävät siitä ja kirja tavoittaa kohderyhmänsä!

Siitä kaikesta tulikin mieleeni hassu tosiasia: olen julkaissut neljä kaunokirjallista teosta (ja sekalaisen määrän tieteellisiä artikkeleita, mutta ei niistä nyt sen enempää), ja jokainen neljästä kirjalapsestani on kirjastossa eri osastolla. Ajattelen, että nämä minun teokseni ovat sellaisia yksinäisiä tyyppejä, kun niillä ei ole hyllyssä kaveria, vaan ne joutuvat huhuilemaan toisilleen hyllyjen väleihin. Hassu ajatus, tiedän, mutta joskus ajattelen, että minun pitäisi kirjoittaa yksi nuortenkirja, yksi dekkari, yksi aikuistenkirja ja nyt vielä yksi kuvakirja ihan vain siksi, että kirjoillani olisi hyllyssä kaveri. En mitenkään inhimillistä kirjojani, pois se minusta.

Syksy on ollut ihan ääliömäisen raskas, palasin apurahavapaalta töihin, mikä tarkoitti hyväksi hiotun rutiinin muuttumista ja sen seurauksena olen ehtinyt kirjoittaa paljon vähemmän kuin haluaisin. Vapaapäivinä olo on kuin kuivaksi rutistetulla tiskirätillä, eikä sanoja ole todellakaan syntynyt paperille samalla tavalla kuin kirjoitusvapaalla ollessa. Aloitin syyskuussa käsikirjoitusta, joka syntyi yhden toisen projektin sivutuotteena, ja teksti on imaissut mukaansa ihan järjettömällä voimalla. Haluaisin ehtiä ja jaksaa kirjoittaa enemmän, ettei hyvä flow mene hukkaan, mutta vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja ja valitettavasti osa niistä pitää käyttää nukkumiseen. Töihin paluun lisäksi lokakuulle osuivat läheisen ihmisen hautajaiset ja niistä johtuva pitkä ajoreissu pohjoiseen, sekä kirjamessupöhinät, joka on kiva ja tavallaan inspiroiva, mutta introvertin mielestä kuluttava ja uuvuttava osa kirjasyksyä. Kaiken tämän keskellä sitä yrittää muistaa olla itselleen armollinen, jos tuntuu, että sanat takkuavat, eikä jaksaa lähteä lenkille tai imuroida koiranpennun sisälle kantamaa hiekkaa.

Muita kivoja asioita lokakuussa: hieno ruska, kirjastosta haettu järjettömän iso pino lähdeteoksia seuraavaa projektia varten (ei, en tiedä, millä ajalla ajattelin siihenkin hommaan ryhtyä), omenat, se että aiomme ostaa uuden sängyn, sohvalla lojuminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *