Kirjailijaelämää

Linnunluiskevät, villapaitakevät, kevätkevät

Kaikki ovat kyllästyneet jo koronakeväästä, poikkeustilasta ja uudesta normaalista jauhamiseen, joten en aio sanoa siitä mitään. Olen ollut pian parisen kuukautta poissa töistä, koska edellämainituista syistä museot ovat olleet kiinni. Olen pitänyt ihan rehellistä lomaa, kirjoittanut uutta, syksyllä vaiheeseen jäänyttä käsikirjoitusta, editoinut ja oikolukenut loppukesästä ilmestyvää romaania ja neulonut villapaitoja.

Ensin romaanista. Linnunluisia ilmestyy elokuussa Aula&co:n julkaisemana. Olen siitä tosi innoissani, koska käsikirjoitus tai alussa sen aiohio on kulkenut elämässäni mukana jo monta vuotta ja halusin kauheasti julkaista sen. Ensin Linnunluisia oli novelli, sitten siitä tuli nuortenkirja ja lopulta kirjoitin sen vielä kertaalleen uusiksi ja siitä tuli vähitellen se, mitä se on nyt. Kirjan matka kansiin ei ollut mitenkään helppo, koska vaiheilin aika paljon tarinan genren ja kohderyhmän kanssa ja lopulta oli aika etsiä sille kustantaja. Halusin kirjalle vähän isomman kustantamon, että se päätyisi myös kauppoihin ja lukijoiden käsiin. Kävin käsiksestä (jo sen lanu-versiosta) erinäisiä keskusteluja eri kustantamoiden kanssa. Viime syksynä eräs isompi talo teki jopa oharit sopimalla tapaamisen, perumalla sen tapaamispäivän aamuna ja jättämällä sen jälkeen vastaamatta viesteihini. Loppuvuodesta tapasin Aulan väkeä ja teimme käsiksestä sopparin. Nyt keväällä on ollut ihana päästä paneutumaan editointiin ja pilkunviilaukseen.

Edellisen romaanin julkaisemisesta on jo muutama vuosi aikaa. Pikimusta, sysipimeä ilmestyi 2017 keväällä ja sen jälkeen olen lähinnä vaiheillut, ollut mukana kaikenlaisissa aikaa ja henkistä kapasiteettiä vievissä projekteissa, jotka ovat olleet tosi jees, mutta vieneet aikaa kirjoittamiselta. Viime kesän apurahavapaan aikana oli pitkästä aikaa sellainen olo, että pystyn oikeasti keskittymään myös kaunokirjallisuuden tekemiseen. Sellaista tekemisen fiilistä kaipaan oikeastaan aina, kun arki ja leipätyöt vievät aikaa niin, että kirjoittaminen pitää hoitaa joskus illan tunteina silmät väsymyksestä sameina. Joka tapauksessa on huippua, että Linnunluisia valmistui ja se lähtee pian painoon ja voin keskittyä seuraavaan kirjoitusprojektiin.

Sen lisäksi, että olen kuluttanut poikkeuskevään editointiin, olen neulonut villapaitoja. Tämä on sellainen juttu, joka on muhinut oikeastaan aika pitkään ja nyt, kun on ollut suositus pysyä kotona (eli kaikki kissanristiäiset ovat peruuntuneet) olen ehtinyt istua nojatuolissa neulomassa. Minulla on hullu ja kunnianhimoinen hanke neuloa Kalevalan runot läpi, osa villapaidoiksi, osa ehkä villasukiksi. Olen neulonut jo kaksi ensimmäistä runoa, Maailman synnyn ja Puiden synnyn ja ne löytyvät Ravelrystä, jos jotakuta kiinnostaa. Kirjoitan neuleprojektistani lähiaikoina lisää kotisivujen välilehdelle, koska olen oppinut, että hulluista asioista kannattaa pitää meteliä, sillä silloin niitä ei ole varaa jättää kesken.

Kevätkevät pitää sisällään tomaattien kasvatusta, kurpitsoita, pakkasessa paleltuneita samettikukkia ja pitkiä patikkareissuja koiran kanssa. Tänään satoi lunta, toivottavasti huomenna paistaa taas aurinko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *